KILPAILUKALENTERI | JÄLKELÄISET

Rhoscfflach Briallan tuli meille kasvattajansa Tessan kautta maaliskuussa 2006. Brilla on omaan silmääni erinomainen malliesimerkki cobtammasta, vankka ja ryhdikäs sekä omaa hyvät jalka-asennot, liikkumisen puolestakaan ei tarvitse hävetä. Myös tamman suku edustaa varsin estepainoitteista linjaa, jota arvostan hyvin suuresti. Epäröin kuitenkin hieman Brillan hankkimista, sillä tamma oli jo 15-vuotias, ei juurikaan ratsastettu saati sitten kilpailtu. Kantavaksikaan se ei kuuleman mukaan ollut useista yrityksistä huolimatta tullut. Koeratsastettuani tamman ja vilkaistuani papereita uudemman kerran ei minun tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä - Brilla olisi juuri oikea hankinta Kenrickiin.

Brillan isä on III-palkinnon kantakirjaori, ruunivoikko Ceridwyn Dehewint, jolla on kilpailtu enimmäkseen esteratsastuksessa, mutta myös muutamia pieniä koululuokkia. Dehewintin isä on Rhoscfflach Dewin, joka on jättänyt useita todella upeita jälkeläisiä. Esimerkkinä dewinläisistä voisi mainita tamman Rhoscfflach Dewdrop, joka on YLA2-palkittu, kantakirjattu III-palkinnolla, saavuttanut ERJ:n laatuarvostelussa I-palkinnon sekä menestynyt erittäin hyvin lukuisissa esteratsastusluokissa. Dewinin taustalta löytyvät erinomainen II-palkinnolla kantakirjattu periyttäjäori VIR MVA Ch Mr. Wonder sekä useassa lajissa menestyen kilpaillut Misty Hunter. Isänemänä Briallanilla on joissakin estekilpailuissa menestynyt erinomainen siitostamma Frondon Brisdine, joka on jättänyt Dehewintin lisäksi YLA1-palkitun oriin VIR MVA Ch Ceridwyn Hwyl Nawr, joka on myös kantakirjattu III-palkinnolla. Brisdine itse on CxD-risteytys, tamman isä on Frondon Blue Rebisty ja emä kimo C-sektiontamma Winderdorf Chalista, joka tuotiin Suomeen Walesista kesällä 2002.

Rhoscfflach Brynawelon, Briallanin emä, lopetettiin varsin nuorena ja Briallan jäi tamman ainoaksi jälkeläiseksi. Brynawelonin isä on yksi menneen ajan arvostetuimmista, VIR MVA Ch Old House Nimrod, joka on kantakirjattu III-palkinnolla. Nimrodilla on kymmenkunta jälkeläistä, mutta suurinta osaa ei ole koskaan käytetty jalostukseen ja niinpä Nimrod on varsin harvinainen nimi tämän päivän welshien sukutauluissa. Ori on isänsä Laakson Nestoriuksen ainoa jälkeläinen, Nestorius itse oli koko elämänsä harrasteponina eikä liiemmin kilpaillut, muutamaa pikkuluokkaa lukuunottamatta. Nimrodin emä on kymmenen jälkeläistä jättänyt Lollypop, joka kuoli vain 14-vuotiaana ähkyyn. Brynawelonin emä on legendaarinen Someone, III-palkinnon kantakirjatamma, jota voidaan hyvästä syystä pitää yhtenä virtuaalisen cobjalostuksen kantatammoista. Alkujaan tuntiponiksi hankittu tamma kilpaili sittemmin esteluokissa aina 120cm:iin asti ja jätti lukuisia hienoja varsoja, joukossa mm. II-palkinnolla kantakirjatut H.T.Dunharg ja H.T.Damier.

Luonteeltaan Briallan on tammamainen, mutta osaa kyllä käyttäytyäkin kunhan vain viitsii. Mikään jokaisen tytön unelmaponi Brilla ei hoidettaessa ole, harjailua ym. näpertelyä tamma ei siedä ja saattaakin esimerkiksi pyöriä paikallaan ja yrittää näykkiä. Muutaman ärähdyksen jälkeen alkavat käytöstavatkin muistua ponirouvan mieleen ja harjailu sujua kivuttomammissa merkeissä. Tutummille ihmisille Brilla on välillä jopa mukava hoidettava. Talutettaessa ja muuten maasta käsitellessä Brilla toimii hyvin, tosin juoksutusliinan päähän joutuessaan energiaa usein on hieman liikaa, mutta muutaman minuutin riehumisen jälkeen malttaa tamma kuunnella juoksuttajaakin. Brillan suitsiminen on helppoa, tamma avaa suunsa valmiiksi ja laskee päänsä sopivalle korkeudelle. Sen sijaan satuloidessa esiintyy välillä ongelmia tamman pullistelun suhteen.

Ratsuksi Brilla on aikoinaan koulutettu hyvin, mutta ollut sen jälkeen useampia vuosia lähinnä sunnuntaiköpöttelykäytössä. Viime ajat onkin tamman kanssa työskennelty lähinnä perusasioitten parissa ja Brilla alkaakin olla lähiaikoina valmis IIIB-radoille. Ratsuna Brilla on kuuma, kevytkätisen ja rauhallisen ratsastajan poni. Jossain vaiheessa elämäänsä Brilla on myös keksinyt keinon välttää ikävät asiat. Vaikka paha tapa onkin saatu jo lähes kokonaan karsittua, saattaa tamma yhä edelleen hermostuessaan pukittaa, ja mistään pikkupukeista ei todella ole kyse... Rauhoittuessaan ja lopettaessaan sähläämisen Brillan mukavat liikkeet pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa. Tammalla on myös oikein liikkuessaan todella kiva muoto ja hyvänä päivänä tammaa ei tarvitse edes ratsastaa kuolaimelle.

Brilla on esteillä elementissään, joka ei ole ihme kun tamman sukutaulua katsoo. Tekniikka on ponilla luontaisesti hyvä, ainoastaan ponnistuspaikat teettävät työtä, sillä Brilla tykkäisi mieluummin lähteä hyppyyn puoli askelta liian kaukaa ja onkin ratsastajan tehtävä saada tamma ponnistamaan oikeasta kohtaa. Suurin osa erikoisesteistä, esimerkiksi muurit, tynnyrit ja risulaatikot, eivät ole Brillalle ongelma. Ainoastaan vettä tamma inhoaa ja kuivatreeniä vesimattojen kanssa joudutaankin tekemään useamman kerran viikossa. Maastoillessa Brilla on vauhdikas, mutta pysyy kuitenkin käsissä. Varjopuolena maastolenkeillä on tamman säikkyminen, Brillalla ei voi kuvitellakaan lähtevänsä yksin maastoon. Rauhallisemman ponin mukana ollessa ei vaikeuksia tule, sillä kun tamma huomaa että kaveri ei ole moksiskaan, ei se jaksa kauaa pelleillä.