KILPAILUKALENTERI | JÄLKELÄISET

Kuusimetsä´s Cerrgonney on luonteeltaan yleisesti ottaen melko kiltti, mutta orimainen tapaus. Herran ego tuntuu olevan ainakin keskikokoisen vuoren kokoinen ja ori käyttäytyykin välistä aivan kuin olisi tallin kuningas. Harjaillessa Jussi käyttäytyy useimmiten kauniisti, tosin harjat ja kaviokoukut löytävät pian tiensä oriin hampaisiin, mikäli niitä ei muista jättää oven ulkopuolelle. Muutenkin Jussi on kovin perso kaikelle hyvälle, ori imuroi lattialta viimeisetkin kauranjyväset ja namipalojen toivossa olevan ponin seurassa ovat välillä taluttajan sormetkin vaarassa. Talutettaessa Jussin saa helpoiten pysymään kurissa ja nuhteessa suitsien kanssa, kontrolli lakkaa välillä pelaamasta oriin havaitessa varteenotettavan vaimoehdokkaan tai inhottavan, juonittelevan kilpakosijan. Tarhaan mentäessä oriilla on tuli hännän alla ja tarhasta pois tuntuu kiire olevan vielä kovempi - varsinkin jos ruokinta-aika alkaa lähestyä.

Varusteita laitettaessa Jussilla on tarve näperrellä kaikkea irtonaista, joten oria ei voikaan jättää seisomaan karsinaan varusteet päällä. Jussi on kuitenkin nopea laittaa kuntoon, sillä ori ei jaksa kränätä kuolainten kanssa ja satulavyönkin saa kiristettyä ilman pullisteluja. Oriilla käytetään sileällä pinteleitä joka jalassa, muihin erikoisvarusteisiin ei ole tarvetta. Eläinlääkäri ja kengittäjän vierailut ovat Jussin kanssa helposti ohi, samoin vesiboxissa ori viihtyy yllättävän hyvin. Kuljetuksessa on välillä ollut hieman ongelmia, sillä oria ei varsana juurikaan kuljeteltu. Toisen ponin perässä Jussi menee kuitenkin kauniisti koppiin ja seisoo paikallaan hyvin, kun sen kerran on sisälle saanut.

Ratsastaessa Jussi on melkoisen osaava, joskin vielä toistaiseksi vähän kilpailtu. Oriilla on kaunis muoto ja luonnostaan ryhdikkäällä ponilla on ilo ratsastaa. Jussi on myös erittäin hyväliikkeinen ja koulutuomareilta onkin sadellut kiitosta eritoten oriin keskiaskellajeista. Selkään noustessa ori on hieman hätäinen, ei tahtoisi seistä paikoillaan kovinkaan kauaa, joten ratsastajalle nopeus on valttia.

Jussi on yleensä melko häslä ratsastettava, keskittyy kaikkeen muuhun paitsi ratsastajaansa. Eritoten toisia oriita poni ei voi sietää ja hyökkiikin hampaat irvessä päälle, mikäli ne tulevat liian lähelle. Oriin saa kuitenkin keskittymään tehtäviinsä paremmin ratsastamalla sen kunnolla ohjan ja pohkeen väliin ja pitämällä huolen siitä, että ori pitää katseensa visusti menosuuntaan eikä vilkuile muita hevosia. Kilpailuissa Jussi on useimmiten, yllättävää kyllä, hieman helpompi ratsastettava. Radalla ori esiintyy tosissaan ja sillä on ilo kilpailla, huolimatta siitä että treenaus kotona tuntuu olevan välillä todellista tervanjuontia.

Esteillä Jussi on ihan mukava, joskaan kovin korkealle ei oriilla riitä kapasiteetti. Tekniikka on ihan mukava, mutta Jussi tuppaa toisinaan kiemurtelemaan ennen estettä ja saattaa välillä käydä niinkin, että oriilta loppuu totaalisesti veto ennen estettä. Hypätessä Jussi kannattaakin heti alkuverryttelyssä ratsastaa hyvin eteen ja liikkumaan pienillä avuilla. Maastoillessa Jussi on hieman säikky toisinaan, mutta muuten ihan mukava ratsastettava. Joskaan toisten oriitten kanssa ei ponia mielellään saisi viedä maastoon, sillä tällöin ori keskittyy aivan liikaa muihin hevosiin ja ratsastaja joutuu tekemään tajuttomasti työtä ihan vain saadakseen oriin kävelemään eteenpäin.