KILPAILUKALENTERI | JÄLKELÄISET

Aelward Dio on komea hevoskokoinen cob-ori, joka ostettiin Kenrickiin suoraan kasvattajaltaan mrs. G. Jonesilta Walesista muutama vuosi sitten. Edellisessä kotimaassan Duo oli menestynyt erinomaisesti näyttelyissä ja jättänyt muutaman jälkeläisenkin, joskaan kovin aktiivisessa siitoskäytössä ori ei ollut vielä ehtinyt olemaan. Dio on liikkeiltään erityisen hieno ja odotankin oriille menestystä kouluradoilla jonkin ajan kuluttua. Kun Dio tuli Suomeen, oli se kauniisti sanottuna hieman vihreä ratsuna. Kasvattajan mukaan ori oli kilpaillut joissakin ratsastusluokissa, mutta jonkin ajan kuluttua sekin alkoi kuulostaa liioittelulta... Ori kyllä kantoi kiltisti ratsastajaa, mutta ratsastamisesta ei voinut juuri puhua. Nyttemmin Dio käyttäytyy jo varsin mallikkaasti ratsastettaessa ja oppii jatkuvasti lisää.

Dion suku on täynnä menestyneitä Bleiddig-poneja, joskin oriin suku on varsin kaukana ns. muotisuvuista. Oriin isä Bleiddig Ouein kuoli varsin pian Dion syntymän jälkeen 32-vuotiaana, eli Dio on todella isänsä viimeinen jälkeläinen. Oueinin menneisyyteen kuului lähinnä ratsastusluokkia, ori ei koskaan ollut erikoisen varma siitosori ja jälkeläismääräkin jäi varsin vähälukuiseksi. Isänisä Bleiddig Teithi oli liki 160cm korkea tummanruunikko ori, vanhanajan "sikaniskacobeja". Ei liene vaikea arvata, mistä Dio on kokonsa perinyt. Teithin isä Penllyn oli lähes koko ikänsä työponina vetäen leipurinrattaita, kuuleman mukaan ori oli myös luonteeltaan erittäin kiltti. Catriona, Dion isänisänemä, kuuluu maineikkaaseen Bleiddig C-tammaperheeseen. Tamman seitsemästä jälkeläisestä peräti viisi oli moninkertaisia championvoittajia. Isänemä Bleiddig Caithlyn muistetaan monissa vuosikirjoissa suorastaan pirullisen kiukkuisena tammana, joka ei päästänyt juuri ketään lähelleen. Liekö tamman luonne periytynyt isältään Dannock Powellilta, joka ei sekään kuuleman mukaan järin hyväluonteinen ollut. Caithlynin emä, Bleiddig Glenda, sen sijaan oli luonteeltaan rauhallinen ja edusti erinomaista siitostammatyyppiä.

Oriin emä oli kanelinrautias ratsastusluokissa erittäin menestynyt tamma Aelward Adara, joka polveutuu suoraan ylistetystä jalostusori Aelward Ysafelista. Ysafel jätti monia erinomaisia jälkeläisiä, mutta vanhahtavan, raskaan tyypin vuoksi linjaa voidaan tänä päivänä pitää melkeinpä sammuneena. Ori oli isänsä Aelward Wedroksen ainoa jälkeläinen, sillä Wedrosta ei koskaan ollut tarkoitus käyttää jalostukseen. Ori pääsi kuitenkin yksivuotiaana astumaan nuoren tamman Bleiddig Bethan ja tästä oli tuloksena Ysafel. Wedros itse ruunattiin ja myytiin ratsuponiksi Tanskaan, missä poni kilpaili muutamissa helpoissa koululuokissa. Dion emänemä Ariahrod Benbras ei ollut ulkonäöltään mitenkään erikoinen, eikä menestynyt myöskään näyttelyissä. Sen sijaan tamman varsat ovat saaneet kiitosta eritoten liikkeistään ja hyvästä luonteestaan. Benbrasin isä on Ariahrod Teifryn, varsin käytetty ori, jota ei kuitenkaan mainita Walesin suurten periyttäjien joukossa. Emä Cadwallon Dylana ei sekään kummempia jälkeläisiä jättänyt ja myytiin varsin nuorena pois Aelwardista. Myöhemmin tamma kunnostautui valjakkoajon sarallla.

Luonteeltaan Dio on mukava, joskin oriilla tuntuu toisinaan olevan aavistuksen lyhyt pinna kengityksen suhteen, mikä tosin on ihan ymmärrettävää, sillä ori kengitettiin ensimmäistä kertaa vasta kuusivuotiaana. Dio on hoidettaessa varsin hyväntuulinen kaveri, ei juuri hapanta naamaa viitsi ihmisille näyttää. Harjatessa ori on kutiaa ja harjata kannattaakin ihan reippaasti, niin kaikki sujuu helpommin. Kavioita puhdistettaessa Dio nostaa jalkansa kauniisti, yleensä jo valmiiksi, mutta viimeistään pienellä muistutuksella. Oriin satuloiminen ja suitsiminen eivät tuota ongelmia, erikoisvarusteitakaan Dio ei hyppytuntien martingaalia lukuunottamatta tarvitse. Estekisoissa Diolla käytetään vielä toistaiseksi kankikuolaimia hätäjarruna.

Dio on mutkaton lastata ja matkustaakin kauniisti, kunhan eväspussi on mukana. Kilpailupaikoilla ori käyttäytyy maailmanomistajan elkein, showluonteen puutteesta ei ainakaan voi moittia! Näyttelyissä esitettäessä Dio on helppo, oikeastaan voisi sanoa, että ori esittää itse itsensä. Ainoastaan raviosuuksilla voi handlerille tulla hiki - aivan helppoa hommaa ei ponin vauhdissa pysyminen ole. Myös juoksutus sekä ohjasajo sujuvat ja valjakkoakin on jonkin verran ajettu. Ajaessa Dio on reipas, mutta kuuntelee myös kuskia hyvin ja malttaa keskittyä koulukokeessakin.

Ratsuna Dio ei ole vieläkään kaikkein helpoin tai yksinkertaisin, mutta on mennyt huomattavasti eteenpäin siitä mitä oli Suomeen tullessaan. Dioa on ollut myös ilo kouluttaa, sillä ori on nopea oppimaan ja ei tunnu kärsivän motivaationpuutteesta juuri koskaan. Sileällä Dio on varsin tasainen, mutta raskas ratsastettava. Kunnollisen, rivakan verryttelyn jälkeen pienetkin avut menevät hyvin läpi, mutta jo pelkästään valtavissa liikkeissä istuminen kysyy ratsastajalta hyvää kuntoa. Kilpailuissa Diolla on toistaiseksi startattu ainoastaan helppoa C:tä ja B:tä, mutta tulevaisuudessa uskoisin oriin kapasiteetin riittävän jopa IIB-luokkiin saakka.

Esteillä Dio on hieman kömpelö, mutta ei todellakaan hidas. Oikeastaan oria voisi kuvailla norsuksi posliinikaupassa. Dio ei nimittäin aina ymmärrä, miksi pienten tikkujen yli pitäisi hypätä kun läpikin voi juosta. Astetta isommat esteet ori sentään kohtaa kunnialla ja vaikka kapasiteetti ei kovin korkealle tule riittämäänkään, ovat alle metriset radat vielä saavutettavissa. Radalla Dio innostuu erittäin helposti ja hidastaminen tuottaa yleensä vaikeuksia, puhumattakaan pysähtymisestä. Kotona vauhti on vielä jotenkin hallittavissa, mutta kisoissa oriilla käytetään aina varmuuden vuoksi kankikuolaimia, sillä vauhtia löytyy usein vielä tuplasti enemmän. Tavallisesti pelkkä bridongkin riittää, mutta mikäli kiinniottavissa ohjasavuissa ilmenee jotakin epäselvää, toimii kankikuolain viimeisenä keinona.

Kilpailumenestystä Diolla on jonkin verran, lähinnä oriin kanssa on kierretty pikkukisoja useammassa lajissa. Jatkossa tulemme painottamaan selvästi enemmän kouluradoille, mutta toki oriin kanssa käydään toisinaan virkistäytymässä estekilpailuissakin. Jalostusoriina Dio on osoittautunut erinomaiseksi, eikä minun ole todella tarvinnut katua hetkeäkään, että oriin aikoinaan Suomeen toin. Jälkeläisiä Diolla on Suomessa vasta neljä, kaikki isänsä tavoin hauskasti isoja, rautiaita läsipäitä. Varsoista parhaiten ovat menestyneet Kenrick Meganne ja Whiten Daniel, jotka on kummatkin palkittu upealla toisella palkinnolla Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa! Mahtavista tuloksista minun on kiittäminen yksinomaan Jenniä, jonka omistuksessa molemmat ponit ovat. Dion kaksi muutakin jälkeläistä, ori Kenrick Owain ja tamma Kenrick Seirian ovat tulossa myös kovaa vauhtia vanhempien sisarustensa perässä - sijoituksia helpoista koululuokista on kummallakin jo useita.